Meillä jos jossakin nyt kyllä akuutisti tarvittaisiin pihasuunnittelua. Nyt lumien sulettua (kokkolalaisille tiedoksi, että täällä on teihin verrattuna kesä!) ollaan vähän aloiteltu pihan kunnostamista keräilemällä epämääräisiä lautakasoja suuremmiksi kasoiksi (ei välttämättä siistemmiksi..). Etupiha alkaa olla jo enemmän edukseen, vaikka etuterassi/parveke onkin vielä kesken; tietysti kuvasta 1 on strategisesti rajattu pois häiritsevät ryönät (jäljellä olevat tiilet ja vesiastiat eivät suinkaan ole meidän vaan rakennusfirman omaisuutta...) Sorakasojen tilalle tulee aikanaan portaat. Kukahan nekin rakentaisi. Vapaaehtoisia? Anyone?
Nyt kun sisällä talossa alkaa olla seuraavaksi seinien pakkeloinnin vuoro (kuvat 6 ja 7), ulkopuolella on alkanut viimeistely. Viime viikolla saatiin parvekkeelle lattia, jota isäntä tässä kakkoskuvassa harjaantuneella katsellaan mittailee, huomenissa sinne pitäisi saada kaiteet. Sitten täytyisi enää hankkia parvekekasvit, takapihan tuokseherneaitaviritelmä on melkein jo kasvamassa... (siis paino sanalla "melkein").
Kuten kuvan 2 taustalla näkyy, meitä vastapäiselle tontille ei ole vieläkään alettu rakentaa (eli taustalla ei näy :-) Kolmessa naapurissa asutaan jo, yksillä on jo mullatkin levitelty; tässä kiirastorstaina napatussa action-kuvassa niitä multia juuri taidetaan toimittaa. Meidän pohjoisilla rajanaapureilla on näköjään jo postilaatikko ja pari roskapönttöäkin. Pitäisi varmaan niitäkin alkaa fundeerata.
Roskapönttöajatuksia enemmän harmaita hiuksia on viime päivinä lisäännyttänyt maakellarin maastoutus, sen kun oli alun perin tarkoitus olla huomaamaton eikä mikään etupihan katseenvangitsija. Yksi kreisi idea tässä on piipahtanut jo pariin otteeseen mielessä, idean täytäntöön panemiseksi täytyisi ensin vain saada hankituksi kohtalokkaan suuri verkko ja ainaskin kuutio nyrkinkokoisia kiviä. Jälkimmäisten hankinnasta tuskin tulee mikään ongelma, sillä takarajanaapurin tontilla räjäyteltiin viime viikolla kalliota vähintään kiitettävästi. Meillä on toistaiseksi takarajana tuplakiviaita (kuten kuvasta 4 saattaa saada aavistuksen), joka ei tosin massiivisuudestaan huolimatta vedä läheskään vertoja yhdelle Bölen rajalinnoitukselle. Siinä sitä vasta on komea valli, NOT!
Käytiin eilen illalla pitkähkön raksarupeaman päätteeksi katsastamassa Bölen tämänhetkinen rakennuskanta. Jos meillä on lähimaastossa joitakin kosteahkoja tontteja, niin siellä niitä suosilmäkkeitä piisaa, ei käyp katteeksi. Jos reilu viikko sitten vielä pähkäilin takapihan lammikkoja, niin nyt muutaman aurinkoisen ja lämpimän päivän ja isännän raivoisan lapioinnin jälkeen niitä ei enää ole häiriöksi asti. "Jo tässä vainen voisi muutaman multakuorman meillekin kohta tilata", tuumaili isäntäkin eilen (tosin ehkä vähän vähemmän runollisesti). Pohjoisen puolelle tulevan minikuusiaidan kasvatit on pääosin jo bongattu, luonnollisesti omasta metsästä :-)
Takapuolelta talo alkaa ulkoa päin kohta olla valmis, kuten kuvastakin näkyy (talo ei siis ole oikeasti näin vino, nimeltä mainitsematon amatöörikuvaaja vain ei ilmeisesti huomannut olleensa vertikaalisesti epäedullisessa asennossa...). Kirjaston ovesta kyllä vielä puuttuu karmit, mutta vastaavasti terassille on vedetty sähköpiuhoja ainakin omiksi tarpeiksi. Nurmikkoa korvaavista vihreistä väripiristeistä päästään tässä kohtapuolin eroon, kunhan vain ensin on saatu valmiiksi kodinhoitohuoneeseen johtava katos (merkitty kuvaan takavasemmalle mustin jätesäkein) ja tyhjennettyä terassilla majapaikkaa pitävä puutavarajäte puuvajaan tai vastaavaan, jotta päästään varsinaisiin laudotushommiin. Tietysti täytyisi ensin rakentaa se puuvaja. Tai vastaava.
Tähän loppuun nyt sitten vielä pari sisäkuvaa todisteeksi hommien sutjakasta etenemisestä. Ensin on dokumentoituna kirjaston seinää, lattiaa, oleelliset pistorasiat ja jo aiemmin mainittu terassin ovi.
Jälkimmäisessä kuvassa esittäytyy yläkerran vaatehuone, jonka pakkeloinnin vastaava mestari pisti taannoin uusiksi. No, mehän vain vähän koklailtiin, miltäs ne pakkeloijan hommat oikein mahtavat maistua. Juuri saamani tiedon mukaan huoneen kipsiseinien ruuvinreiät ja muut rakoset on nyt tukittu oikein ammattilaisen toimesta. Emäntä voinee siten toistaiseksi keskittyä hänelle paremmin soveltuvaan hommaan eli kaakeleiden ja tapettien ihasteluun. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, edellä mainittujen valinta tuleekin olemaan sitten kimurantimpi probleemi.
Vaan miten se onnistuu ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulemme ensi kerralla.
