Viheriää pääsiäistä!

Puutarhalehdet ovat vihoviimeinen keksintö tällaiselle vajaasta tuumasta toimeen ryhtyvälle! Siihen mennessä kun takapihan lumikinoksista on vihdoinkin päästy, olen varmaankin ehtinyt jo kyllästyä kaikkiin suuriin puutarhasuunnitelmiini. 

Jo viime kesänä haaveissa oli jonkinlainen kasvihuone (vaikkapa tällainen), mutta silloin piha oli muutenkin ihan vaiheessa. Muutaman lähestulkoon täydellisen vaihtoehdon olisin jo löytänyt, mutta niiden hinnoissa on ollut turha monta numeroa pilkun vasemmalla puolella. Eipä sillä,  ei sinne takapihan kulmaan mikään kovin valtava orangerie mahtuisikaan.  

Kodinhoitohuone toimittaa tällä hetkellä kasvihuoneen virkaa. Lähes kaikki pöytätila on varattu kasveille, ja ikkunan eteen on ilmestynyt isännän väkertämä tilapäisratkaisu minikasvihuoneille. On vihanneskrassia, basilikaa, timjamia, rosmariia, herneitä, pelargonioita sekä avokado- ja mangoviritelmää. 

Parasta tässä on se, etten ole omia suurisuuntaisia puutarhahankkeitani vielä ehtinyt edes aloittaa. Joku muu tässä taloudessa on siis tainnut periä äidiltään innostuksen hyötykasveihin...

Viimekesäisistä kukista suurin osa näyttäisi kuin ihmeen kaupalla selvinneen hengissä kellarin (siis sisällä, ei maakellarissa) karuissa oloissa sisään rynniviä lapsia, rattikelkkoja ja kaatuilevia suksia uhmaten. 
Nämä keittiön ikkunalaudalla maaliskuisessa iltapäivässä aurinkokylpyjä ottavat pelargoniat viettivät koko viime talven kellarissa. Kärsineemmän näköisiä kohtalotovereita on toipumassa makuuhuoneen ja kodinhoitohuoneen ikkunoilla.

Työkaverilta viime keväänä saadut kelta-apinankukat (viralliselta nimeltään mimulus luteus, jos olen oikein antanut itseni ymmärtää) pitäisi vielä saada jaettua uusiin ruukkuihin; jälkimmäisiä vaan ei meinaa isännän istutustalkoiden jälkeen tästä taloudesta enää enempää löytyä. Täytyy varmaan lähteä vaihteeksi käymään Tampereella,  sinne kun lapsetkin saa paremmin lähtemään kuin Kivihaan Plantagenille....

Olohuoneen ikkunalauta koitui talven pimeimpänä aikana monen viherkasviraukan kohtaloksi. Henkensä heittäneiden orkideojen ja viirivehkojen tilalle hankittiin edellä mainitusta lasten vihaamasta p-alkuisesta puutarhaketjusta muutama uusi korvikeyksilö. Moster Gunnelilta sain yhden kasvin synttärilahjaksi; toivottavasti onnistun pitämään tämän traakkipuun edeltäjäänsä kauemmin hengissä. 

Pääsiäiseksi meille ei ole hankittu kuin yksi ainoa helmililja. Narsisseja olen kuistille meinannut ostaa jo useammankin kerran (paino sanalla meinannut), mutta arveluttaa vähän, kestäisivätkö ne edes pääsiäisen yli yöpakkasia tai vaahteroita ja syreenejä verottanutta pupujussia...

Muuten Ruth on tänäkin keväänä huolehtinut meidän perheen pääsiaiskoristeluista. Pöydät ovat täpösen täynnä jos jonkin värisiä tipusia ja munia. 



Tuon kuvassa olevan kananpojan neitonen on askarrellut dagiksessa. Kortteja ollaan väkerretty koko perheen leidien voimin. 

Iloista pääsiäistä siis!