Tästä raksablogista on uhkaavasti tulossa kootuimpien kukkakuvien kokoelma. Tältä meidän pihalta näytti tänään illalla yhdeksän maissa. Kaikista luonnon (ja anopin ja äidin ja puutarhamyymälöiden) ihmeistä hovikuvaajamme päätti ikuistaa nämä. Bitte schön.
Sammalleimut selvisivät sittenkin! (Kukaan ei tietenkään kiinnitä mitään huomiota taitavaan rajaukseen.....)
Nämä lupiinit eivät ole niitä villejä, vaikka ne aika vekkulisti jo rehottavatkin. Viereen alkaa kohta puolin tulla kuunlijoja, jos sitten nämä hyväkkäät eivät vie niiltä kaikkea kasvutilaa.
Yhdessä vaiheessa tämä nurmikon nurkka oli tontin kostein osa, ja ajattelinkin perustaa siihen jonkin vesikasviviritelmän. Tietystikin paikka ehti kuivua, ennen kuin ehdin edes alkaa etsiä sopivia kasveja. Nämä pöheiköt kukkivat varmaankin aivan lähipäivinä.
Lasten viime pääsiäisenä Ruthin kummitädiltä saamat perunanarsissit näyttävät nyt toisella kukintakierroksella kyllä ihan tavallisilta narsisseilta. Ehkä joku on vaihtanut ne tässä välissä.
Nämä hattivatin näköiset ruusujuuret kotiutettiin näille leveysasteille hieman kauempaa pohjoisesta. Jotenkin olisin kuvitelleut, että näihin tulee punaisia kukkia, kun nimikin (Rosenrot) on tuollainen, mutta juuri äsken annoin itseni Google-haun perusteella ymmärtää, että ilmeisesti nämä ovat keltaisia. Oikeastaan olin ajatellut laittaa pihalle muita kuin keltaisia kukkia, vaan ei käy kukan - varsinkaan lahjaksi saadun - väriin katsominen.
Aroniasta ei meidän kotijänis ilmeisesti tykkää, mikä on tietysti erinomaisen hienoa. Etualalla olevat patjarikot hankittiin viime viikolla Hong Kongin puutarhamyymälästä, ja nekin ovat saaneet olla aivan rauhassa. Naapurit kyllä hieman epäilivät, mahtavatko kyseisen liikkeen rehut kestää paria päivää pidempään, mutta ainakin nämä ovat uhmakkaasti edelleen kovastikin hengissä.
Pihan tien puoleinen reuna pistettiin uusiksi viikonloppuna. Nyt vain odotellaan, milloin ensimmäiset rikkaruohot ilmestyvät kivien väliin. Kyllä ne sitkeimmät puskevat vaikka suodatinkankaan läpi ja hyvinkin pian, sanokaa minun sanoneen.
Tämä katseenvangitsijana toimiva kaivonkansi toivon mukaan peittyy tulevien viikkojen aikana kasvien taakse. Tai sitten sille pitää keksiä jokin toinen maastoutusratkaisu. Viimekesäiset keijunkukat ja salviat ovat lähteneet onneksi hienosti kasvamaan, ja kirjaston kukkamyyjäisistäkin viime kesänä hankittu (ja heti tietysti henkensä heittänyt) lemmikki on kokenut uuden ylösnousemuksen (tai siis kokee, jos helle ei uuvuta sitä sitten ensin).
Tästä pikku puskasta pitäisi tulla punainen unkarinsyreeni. Saas nähdä. Taustalla on uusimpiiin ale-hankintoihin kuulvat jättipoimulehdet. Etupihalle ei tule (tai siis ei pitäisi tulla) ollenkaan nurmikkoa, vaan koko multa-alueen olisi tarkoitus peittyä kasvillisuuteen -enkä tällä nyt tarkoita voikukkia, nokkosia ja ratamoita. Yksi naapuri lupasi juuri tänään sponsoroida muutamalla kasvilla. Voi kuulemma luopua joistakin 800 eri lajistaan. Täytyy mennä heti huomenna vakoilemaan, mitähän siellä voisi olla tyrkyllä, ennen kuin naapurin isännän tietoon kantautuu, kuka arvioi pojan yo-esseen...
Etupihalle on sitkeästi tunkemassa kaikenlaisia ei-toivottuja vieraita. Tämä isännän metsämansikaksi arvioida tungeksija saa kuitenkin varmasti jäädä.
Meidän takapihan nurmikko ei näyttänyt vielä viime viikonloppuna, jolloin tämä tilanne ikuistettiin, kovinkaan veheriältä - eikä se näytä siltä vieläkään eikä ehkä koskaan, koska en missään tapauksessa suostu kastelemaan sitä niin kauan kuin maailmassa on ihmisiä ilman puhdasta juomavettä. Kyllä tälläkin nurmikolla voi silti tehdä kaikenlaista....
Huomenna on tämän lukuvuoden viimeiset tunnit! Onneksi on tämä piha. Muuten tulisi aivan kauhiat vieroitusoireet...
