Nyt meni hovikuvaaja vaihtoon!

Meillä oli tänään Moster Gunnel kyläilemässä. Moster vei lapset läheiselle Edvininpolulle piknikille sillä välin, kun vanhemmat ottivat kaiken irti aurinkoisesta päivästä ja hääräsivät pihalla terassinöljyämispuuhissa ja rikkaruohojenkitkeämissavotassa. Edvininpolku on tässä ihan vieressä - osa patsaista näkyy meille tässä koneen ääressä istuessakin -  ja meillä on muutenkin tapana käydä käveleskelemässä polulla, joskus useamman kerran viikossakin, mutta harvemmin meillä on mukana itse tehtyjä suklaamuffinsseja ja mansikkapillimehua (pitäisi kyllä aina olla...). 

Ruth (5 v.) ikuisti tämänpäiväiseltä kävelyretkeltä muutaman kuvan. Tässä ne nyt sitten ovat, bitte schön! 

Kuvasta ei valitettavasti nyt oikein käy ilmi, että sammakko on luonnollista kokoa hieman suurempi (itse asiassa aika paljonkin suurempi, sillä voisin istua sammakon selässä eivätkä jalat edes ylettyisi maahan. Siis arvelisin näin...).

Isoveli poseeraa tässä kolmen pienen porsaan talon edessä. Puhkuvan suden valokuvaajamme on sopivasti rajannut kuvasta. 

Hovikuvaajallamme on rajauksesta päätellen selvästi luontaisia kykyjä. Ehdotinkin jo, että neito voisi päästä kuvamaan myös Markus-sedän häät...

Onneksi Edvinpolun patsaiden ympäriltä oli korkea heinä niitetty, arvatenkin lähestyvien kyläjuhlien kunniaksi, joten patsaat olivat taas näkyvillä. Jänskää kyllä olisi tehdä syväanalyysi siitä, millä perusteella kuvaajamme on valinnut nämä kohteensa. Ilman sen vaativampaa aivotyötä on mahdollista tehdä päätelmä, että valinta on osunut kaikkiin söpöihin, kuten tähän pikku karhuun. Peikot ovat jääneet neidiltä kuvaamatta.

Näistä kukkakuvista vain toinen on meidän pihalta. Saa arvata kumpi :-)

Ei toiset opi koskaan!

Tapojeni vastaisesti lueskelin tässä erinäisiä blogeja (lähinnä siirryin Bloggerissa aina seuraavaan blogiin) ja törmäsin muutamaan tosi hienoon viritelmään, joissa oli todella ihania isoja kuvia ja muutenkin kaikki kohdallaan. Niinpä tyhmyyksissäni menin (taas!) ja muutin oman blogini asetuksia ajattelematta ollenkaan, miten muutokset vaikuttavat vanhempiin teksteihin. Nyt  sitten kaikkien vanhojen juttujen kuvat ovat ihan vinksin vonksin enkä siltikään saanut ulkoasua sellaiseksi kuin olisin toivonut ja jollaisen olen joskus aikaisemmin kyllä osannut tehdä ihan suit sait. Itkettäisi, jos ei suututtaisi niin maan perusteellisesti. Täytyy yrittää korjata vahinko, vaan tänään en enää jaksa.

Sininen on ...

.... aikasta harvinainen väri puutarhassa, jos puutarhalehtiin on uskominen. Ei ole. Siis harvinainen eikä uskomista.

Jostakin mystisestä syystä sininen on alkanut vallata alaa myös sisätiloista. Toki eteisen ja keittiön tapetit ovat olleet alun alkaenkin siniraitaiset. Samoin sininen on ollut myös ulko-ovi, alakerran wc ja  kylpyhuone sekä kodinhoitohuone, toisin sanoen kaikki, mikä ei ole ollut jotakin muuta väriä :-)  
Viime Ikean-käynnillä päätimme vaihtaa sohvan väriä kotoisammaksi, vaikka valkoiset päällysteet  eivät vielä (kahden vuoden käytön jälkeen) edes kaivanneet pesua. Se jos mikä on mystistä!

Tämän kesän Hemtexin alesta löytyi - yllättävää kyllä - vaihteeksi  jotakin sinistä.

Se, mikä itse asiassa on TODELLA yllättävää, on, ettei meidän alakerran Boråstapeterin New Classic  -malliston tapetteja enää ole saatavilla; eipä sillä että olisi tapetointitarvettakaan näin äkkiseltään. Pitäisi kaiken lisäksi kuulemma hankkia uusi mies tapiseeraajaksi, jos meinaa alkaa pintamateriaaleja vaihtaa...

Aluksi eteisalaulan raitatapetit kieltämättä toivat mieleen sirkusteltan, mutta nyt en enää vaihtaisi niitä edes kirveellä. Tai varsinkaan sillä :-)

Kirjasto-/työhuoneessa raidat eivät suinkaan vilise silmissä (siis enää), vaikka tässä kuvassa siltä näyttääkin. Isännän chiliin on muuten tulossa useampi hedelmä. Se on siis tuo vasemmanpuoleinen kasvi. Taulu on häälahja Moster Gunnelilta. Samanlainen ruskeasävyinen äidin tekemä versio odottaa Linnusperässä, että sisustus olisi joskus sille suotuisa. 

Yläkerrassa on vanhempien makuuhuone, jonka tapetti (Boråstaperin Lace-mallistosta) ilmeistä päätellen jakaa selvästi mielipiteitä vieraiden keskuudessa. Se on kuitenkin ehdoton suosikkini, sillä huoneessa on  sen ansiosta todella mukava huvilafiilinki. Se arvatenkin selittää viimeaikaiset kymmentuntiset yöunet...

Isak sai itse valita huoneensa sisustuksen ja sävyt. Useimmiten sisustusta on vaikea löytää Legojen, kirjojen, peliohjainten  ja pehmoeläinten  joukosta (viimeksi mainitut ovat tietysti pikkusiskon omaisuutta, höh....).

Ruthin huone on prinsessahuone, joskin se on useimmiten aika huvikumpumaisessa tämmingissä... (Isännän mielestä tämä on paras kuva, koska muissa huoneet näyttävät epäilyttävän siisteiltä.)

Olemme joutuneet elämään kaksi viime vuotta surkeassa kahden keinutuolin loukussa. Kuvan punainen on ex-kollegalta Liisalta ja sillä on lähinnä tunnearvoa, koska tuolissa ovat istuneet aikoinaan (tarkemmin sanottuna kolmisen vuotta sitten) Vaasan Littfestin kirjailijat lukemassa yleisölle teoksistaan (en kyllä tarkalleen tiedä ketkä). Itse asiassa hienompi kahdesta keinutuolista on kellarissa odottamassa entisöintiä. Jos nyt ensin kuitenkin saataisiin loput kaiteet maalattua, terassit öljyttyä, rikkaruohot kitkettyä, kaikki kesän ratoksi säästämäni esseet ja vastaustekstit korjattua ja ehkä vielä vähän lusmuiltuakin...

Näihin kuviin ja tunnelmiin! (Ulkonakin ovat sade ja tuuli onneksi jo yöksi laantuneet.)