Kesäkuun kolmannella viikolla, juhannusalusviikolla, oli sateista ja kylmää. Kaikki kokeet oli jo aikaa sitten korjattu eivätkä peruskoulunsa päättäneetkään enää ilmoitelleet kaipaavansa opon palveluksia. Loma oli siis alkanut. Kesää ei sen sijaan näkynyt eikä kuulunut.
Tiistai-iltapäivänä tekemisen puutteeseen suivaantuneina päätimme vilkaista, olisiko äkkilähtöjä tarjolla. Aurinkomatkat ilmoitteli sivuillaan, että Itävaltaan, tarkemmin sanottuna Sölliin, olisi muutama paikka vapaana. Niinpä parin klikkauksen perästä olimme varanneet matkan neljälle. Lähtö olisi saman viikon sunnuntaina.
Seuraavassa on sekalainen sarja kuvia ensimmäiseltä lomapäivältä.
Automatkalta Vaasasta Helsinkiin ei ole kuvia, vaikka ihan hyvin olisi voinut olla. Vaasa-Tampere-välillä näimme yhden ketun, yhden mäyrän, kaksi hirveä ja 200 vastaantulijaa. Sitten en jaksanut enää laskea, koska kello oli 02. Lento Innsbruckiin lähti 07.00.
 |
| Achtung! Alppeja näkyvissä! |
 |
| Lento Helsingistä Innsbruckiin kesti noin 2,5 tuntia. Lapset olivat ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Yhtään ei kuulemma jännittänyt. Tai ehkä ihan vähäsen. |
 |
| Hyvinkäällä oli yöllä neljän viiden aikaan ollut +2 astetta, kun yritimme vetäistä pikku tupluurit. Innsbruck sen sijaan toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi: aurinko mollotti täydeltä terältä ja lämpömittarikin oli kavunnut yli 20 plusasteen. Herrlich! |
 |
| Noin 80 km:n matka Innsbruckista Sölliin taittui Aurinkomatkojen bussilla. |
 |
| Söllissä oli paitsi ihanan vihreää myös todella siistiä ja rauhallista. Taustalla näkyvässä hotelli Feldwebelissä kävimme kerran syömässä. Ruoka oli erinomaista. (Juu, en syönyt paikallista herkkua, vaikka läheltä kyllä piti.) |
 |
| Talot Söllissä ja läheisissä Steffaussa, Ellmaussa ja Goingissa olivat todella hienoa ja niitä tulikin kuvattua aika paljon. Gasthof Dortwirtissä oli hienosti maalattu julkisivu - ja hyvä ruoka, jos niikseen tulee. |
 |
Keskustan kaupoissa oli vähän koristeellisemmat julkisivut kuin olemme Vaasassa tottuneet, ja yrityksillä himppusen verran pidemmät perinteet....
|
    |
| Söllin keskustasta lähdimme kävelemään kohti Hohe Salve -vuoren huippua. Vähän väliä täytyi pysähtyä ihastelemaan maisemia. |
 |
"Olen valmis lyömään vaikka appiukon perinnön vetoa, että tuon kukkulan takana se hacienda on."
|
   |
Matkan varrelle oli rekennettu lapsia varten toimintapisteitä, joissa havainnollistettiin eri luonnonilmiöitä. (Olimme kävelleet tässä vaiheessa jo niin kauan, että olisimme voineet hyvinkin olla jo lähellä aurinkoa.)
|
 |
| Matkalla maan keskipisteeseen. |
 |
| Ensimmäisenä päivänä kävelimme yli 10 km ja nousimme yli 1160 m:n korkeuteen, joten nousua tuli yli 400 metriä. Vaikka nousut eivät olleetkaan erityisen jyrkkiä, niin hellesäässä matka tuntui aikuisestakin välillä rankalta. Siihen nähden lapset selviytyivät retkestä ällistyttävän hyvin! |
 |
| Jotkut olivat ehkä vähän väsyneitä... |
 |
Hexenwasser-puistossa Hochsöllissä sai leikkiä vedellä erilaisissa toimintapisteissä ja sekös oli lapsista mukavaa. Jos meillä olisi ollut jonkinmoinen käsitys siitä, kauanko vuorelta alas pääseminen jalkavetoisesti kestää, olisimme ehkä saattaneet viipyä pidempäänkin. |
 |
| Vuorelta pääsee alas yleensä useammallakin eri tavalla: gondolihissillä, maastopyörällä murtumia uhmaten ja kapeita polkuja kiitäen, kelkalla mutkitellen (ehkä mieluummin kuitenkin talvella), luudalla lentäen (mikäli opasteita on uskominen) sekä apostolinkyydillä. |
 |
| Tartuimme tähän viimeksi mainittuun, hyväksi havaittuun vaihtoehtoon. |
 |
| Välillä olisi tehnyt mieli vähän oikaista mutkia suoriksi.... |
 |
| Vaikka polulla olikin hiljaista, emme suinkaan olleet yksin. |
 |
| Missä vettä, siellä meidän ipanat ja isäntä. |
