How to build a kesähuone

Heinäkuun alun päivinä näky takapihalla toi harvinaisen elävästi mieleen maaviljelysneuvos Turhapuron kartanohankkeen Uuno muuttaa maalle -elokuvassa. Toisin kuin esikuvallaan, arkkitehti-ja timpuriparivaljakkona hääränneellä K&K-kaksikolla ei ollut varsinaisia talopiirrustuksia. Mutta Kannustalon talopaketista yli jäänyttä kakkosnelosta, rimalomalautaa ja muuta puuta oli ihan kiitettävästi. 

Muutaman viikon kuluttua näky oli onneksi kohentunut jonkin verran, kun ikkunat oli saatu paikoilleen. Ne ovat olleet joskus aikoinaan isännän äidin kotitalossa ja seisseet kymmeniä vuosia pihavajassa odottamassa ottajaansa. Vanhoissa ikkunoissa oli ehkä projektimme kaikista suurin työ,sillä karmeista piti ensin poistaa irtoava maali ja vanha kiitti, lasit piti kitata uudelleen ja karmit piti maalata .Ensin ajattelimme väkertää ikkunoista kasvihuoneen, mutta projektin edetessä selveni visio, että tästä tulisikin oleskelutila.

 Jotkut osallistuivat rakentamiseen innokkaammin....

...kuin toiset.

Mökkikauden avajaisia vietettiin viikkoa ennen mökkikauden päättäjäisiä.

Viimeisten lomapäivien kuvia (Tage 7 und 8)

Vähän on meinannut venyä näiden lomakuvien kanssa. Tässä tulee kuvia kahdelta viimeiseltä Itävallan-reissun päivältä.

Söllissä, aivan hotellimme takana, oli pieni kirkko. Tai se siis ulkoapäin näytti aika pieneltä. Sisäpuolelta se osoittautuikin yllättävän isoksi ja komeaksi.

Kirkkoa ympäröivällä hautausmaalla oli hiljaista, vaikka oltiinkin keskellä kylää. Ainoa ääni, jonka saattoi kuulla, oli kivenhakkaajan työkalujen kalke. Yhteen kirkon seinustalla olevaan kiveen oli mies lisäämässä nimeä. Koska oli kuuma päivä, mies otti välillä huikkaa olutpullosta, joka oli viilenemässä suihkulähteessä. Tunnelma oli ettenkö sanoisi varsin idyllinen. 

Jos meillä tässä naapurikunnassa kiistellään, tuleeko hautausmaa liian lähelle asutusta, niin vertailukohtaa voisi hakea vaikkapa tästä. Minkähänlaista olisi istua iltaa tuolla parvekkeella? Memento mori. Aivan varmasti.

Tällä kulkupelillä matkasimme viikon aikana moneen kertaan Söll-Scheffau-Ellmau-Going-Ellmau-Scheffau-Söll-väliä. Goingissa bussiin ei ollut tungosta.

Yritimme oikaista uimalaan kiertotietä, mutta päädyimmekin maatilalle. Viikon aikana olimme retkillämme nähneet niin hevosia kuin lehmiäkin. Kanat sopivat hyvin joukon jatkoksi.

Going Badeseen kanta-asiakkaat polskimassa. Vietimme viimeisen varsinaisen lomapäivän lasten toiveesta Goingissa.

Tiedä sitten, kumpi tässä suuremman vaikutuksen teki, taustalla komeileva Kitzbühelin huippu vai siististi kasattu puupino.

Innsbruckin lentokentällä ei ollut juuri sen enempää vipinää kuin Vaasankaan kentällä. Aamuvarhaisella kukaan olisi jaksanut mitään tehdäkään.

Herzlich willkommen in Finnland!

Reissumme aikana Helsinkiinkin oli saapunut kesä: kun lähtöpäivänä lämpöasteita oli ollut 5, niitä oli palatessamme huimat 12 astetta, Lentokentällä muutama T-paitaan ja shortseihin sonnustautunut japanilaisturisti katsoi epäuskoisesti harmaata maisemaa ja moni arvatenkin olisi mielellän lähtenyt seuraavalla paluulennolla takaisin lämpimään. Me sen sijaan olimme onnellisia siitä, että olimme taas kotona.