Oltiin tänään koko perheen voimin sunnuntaikävelyllä
Öjenin luontopolulla. Tai siis jotkut reippaat juoksivat ja vähemmän reipas, äärimmäisen huonon kenkävalinnan tehnyt liukasteli anopin vaelluskengillä jäisillä pitkuspuilla. Sää sentäs oli oikein hyvä; lauantaina lenkillä ollessamme viima vihmoi ja räntää tuli vaakasuoraan, mutta nyt oli pikku pakkanen, joka oli jäädyttänyt luontopolun kosteimmatkin suvantokohdat. Olosuhteet olivat siis mitä otollisimmat leppoisalle sunnuntaiulkoilulle.
 |
| Alkumatkalla eteemme ilmestyi ihmeteltäväksi jättiläismäisen kokoinen muurahaiskeko, joka oli rakennettu ison kiven päälle. Siitä piti tietysti saada kuva. Polun varrelle ripotelluista info-tauluista saimme lukea, että ennen muinoin ihmiset saattoivat nähdä (tai ainakin kertoivat nähneensä) metsässä tonttuja, metsänneitoja, rajaukkoja, näkkejä, hylättyjä lapsia ja vaikka mitä. Näistä emme ainakaan tällä reissulla (onneksi!) saaneet kuvallista todistusaineistoa. |
 |
| Ruth kävi todentamassa yhden geokätkön, mikä vinkkinä kaikille harrastajille kerrottakoon. |
 |
| Matkan varrella oli myös taukopaikka, jossa pikku partiolaisemme oli aivan elementissään. |
 |
| Vähän isompi seikkailija näyttää, miten on mahdollista saada naama mustaksi ja kulmakarvat kärvennettyä. Ei sentään, tällä kerralla ei sattunut mitään, mitä nyt ankara savun haju seuraa meitä seuraavat päivät ja viikot, jos ei sekä vaatteita että niiden käyttäjiä pistetä tehopesuun. |
 |
| Hiillosta odotellessa meinasi alkaa tuntua siltä, että yksi makkarapaketti taitaisi olla liian vähän näille nälkäisille metsäläisille. Huonon kenkävalinnan lisäksi olin onnistunut myös valitsemaan aamukahvin tilalle teetä, jonka pitäisi sopia laihduttajalle, koska se vähentää näläntunnetta. Kattia kanssa. Nälkä oli jo kun nousimme parkkipaikalla autosta. |
 |
| Hunaja-nalle on ollut vaeltamassa jo Itävallan Alpeillakin, joten kyllä sen oli jo aikakin päästä kotikaupungin metsikköön seikkailemaan. |
 |
Suomen kielen oppitunti: Mitä eroa on sillä, sanooko, että "nalle on nuotiolla" tai "nalle on nuotiossa"? Havainnollistetaanko? Ei vaiteskaan.
|
 |
| Jos ensiapuharrastuksesta jotakin opin, niin sen, että kun on puoli yötä hiihtänyt tai rämpinyt (suksien ja pulkan kanssa tai ilman) Simpsiön metsikössä, taukonuotiolla tulee aina kylmä. Onneksi meillä oli koko porukalle taukovaatteet mukana. |
 |
| "Kyllä nuotiolla paistettu makkara maistuu ihan erilaiselta kuin vaikkapa pallogrillissä grillattu", totesi esikoisemmekin. Jälkiruokakaakao kruunasi lounastauon (varsinkin kehittelemäni take away -versio, joka tosin meinasi ikävästi läikkyä polulla juurakoita väistellessä), ja tauon jälkeen jaksoikin taas tarpoa loput 4 km:n mittaisesta luontopolusta. |
Päivän saldo? 3 tuntia, 4 km, reilut 10 000 askelta (jos Clas Ohlssonin askelmittariin on luottaminen ja miksei olisi), punaiset posket ja muutenkin kaikin puolin voittajafiilis. Lupasin lapsille, että jos kerran näin hyvin jaksavat valittamatta rämpiä pusikoissa, voimme ihan hyvin matkata ensi kesänä taas Itävaltaan vaellusreissulle. Sitä odotellessa. Jos ei sitten innostuta Isakin ideasta ja käydä kävelemässä Öjenin reitti ensi viikonloppuna uudelleen.
