keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Hiljaisissa vesissä ne oudoimmat...

Tässä rakentamisen (suunnittelun) aikana sitä törmää kaikenlaisiin enemmän tai vähemmän erikoisiin (lue: outoihin) persoonallisuuksiin. On niitä, jotka puhuvat paljon - ja siihen se sitten useimmiten jääkin. Toistaiseksi pätevimmän tuntuiset tyypit ovatkin olleet harvinaisen harvasanaisia miekkosia, jotka hieman punakkoina parhaat päivät nähneitten lippalakkiensa varjosta antavat lausuntoja harvakseltaan, mutta joiden puheissa on asiaa. Vastaava mestarimme kuuluu tähän sarjaan, tänään tapaamamme maalämpöpumppujärjestelmien myyjä samaten. Tämä ei niin edustava edustaja ei sortunut myymänsä tuotteen vuolassanaisen hehkuttamiseen, vaan kävi läpi tarjouksensa turhia kiirehtimättä ja lupasi loputkin viilaukset huomiseksi. Toisin kuin elementtitoimittajien ja maarakennusurakoitsijoiden kohdalla, joilta tarjouksia on -ilmeisen turhaan - odotettu jo reilut puolitoista kuukautta, uskoisin, että mies todellakin soittaa huomenissa.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Viiru ja Pesonen ja hevonen ja ....


Kun aikuiset pähkäilevät, minkähänlainen peräkärry sitä kannattaisi hankkia rakentamista varten ja missähän vaiheessa olisi syytä pyytää teknisestä toimesta joku laittamaan merkkipaalut tontille, lapset kaavailevat jo myöhempiä hankintoja. Selvää on jo, että kissoja tulee kaksi: Isakille Viiru ja Ruthille Pesonen. Viime aikoina alunperin varsin vaatimattomat suunnitelmat ovat alkaneet hieman ryöstäytyä käsistä: Mummulle ja vaarille on jo tehty selväksi, että kissojen lisäksi tulee hevonen ja lintuja ja leikkimökin kylkeen paljon kukkia ja uima-allas ja trampoliini ja ...

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Mennäkö vai eikö mennä?

Täytyisi varmaankin lähteä käväisemään Kuopion asuntomessuilla. Tänään postilaatikosta kolahtaneen TM Rakennusmaailman näytelehden messuliitteen perusteella tosin vaikuttaisi siltä, että meidän (ainaskin kukkaron) kannalta messuilta tuskin löytyisi kovinkaan paljon toteuttamiskelpoisia rakentamisvinkkejä, ainakaan nyt, kun oma talopaketti on jo tilattu. Suuressa osassa messutaloja on kaiken kukkuraksi nähtävästi ollut varsinaisia kroisoksia liikkeellä, kun kustannusarviot huitelevat jossakin 350000 ja 500000 euron välillä. Tai sitten me ollaan unohdettu omastamme pois jotakin tosi oleellista (tai siis kallista). Messuliitteeseen on ilmeisesti tarkoituksella valikoitu mahdollisimman mitäänsanomattomia kuvia itse taloista; on tainnut kuvattaessa olla vielä pahasti hommat kesken.... Paljon näyttäisi olevan mustaa, valkoista, kiveä, kovaa ja suorakulmaista, siis mahdollisimman vähän meidän tyyliä. Mutta se, mikä messuissa silti kovasti kiinnostaisi, on pihat: suuri osa taloista on rakennettu rinnetonteille, joihin on jouduttu virittelemään jos jonkinmoisia piharatkaisuja luonnonkiviaitoineen sun muineen. Meillä kun tuota kiveä riittäisi vaikka minkämoiseksi kivikyhäelmäksi...Vaan jaksaako sitä lähteä lasten kanssa tälläisissa helteissä enää mihinkään ja maksaako se vaivan, varsinkin kun muistaa, miten sitä on aikaisemmilla reissuilla joutunut ensin jonottamaan taloihin vaikka kuinka kauan ja ajautunut sitten massan mukana hetken päästä takaisin pihalle. Ehkä sitten ensi kesänä Kokkolassa. Siellä tosin ei taatustikaan ole rinneratkaisuja... Vaikka mistä sitä ikinä tietäää, vaikka sinne sellaisetkin vielä pykättäisiin ;-)

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Ensimmäiset oleelliset hankinnat...



Turhauttavinta tässä rakentamisprojektissa on se, että pääsemme tontille vasta 1. syyskuuta. Koko kesä menee siten odotellessa ja tuskaillessa. Näin lomalla sitä olisi luppoaikaa ja ylimääräistä tarmoa kärrätä vaikka pikku kiviä ja risuja, toisin kuin sitten syksyllä, kun molemmilla on syyslukukauden alussa täysi kähinä päällä. Vaan ei auta marina, sillä teitten rakentaminen ja kunnallistekniikan valmiiksi saaminen vie sekin aikansa. Tulevalla viikolla saadaan sentäs jotakin (toivottavasti!) aikaiseksi, kun tavataan (mahdolliset) tulevat timpurit. Naapureiden kuulemisen perusteella aikasta monelle on tulossa avaimet käteen -toimitus, mutta me päätimme järjestää itse kirvesmiehet sun muut, mikä toivon mukaan oli järkevä päätös. Talon tulee pystyttämään serkkuni mies, joka on pystyttänyt Kannus- ja muita taloja jo vuosikymmeniä. Muita sukulaisia ja tuttavia emme ainakaan vielä ole värvänneet...

Vaikka olenkin aina ajatellut, ettei rakentamishommissa voi lähteä suunnittelemaan ja järjestelemään asioita liian aikaisin, niin ilmeisesti voi. Kävimme tässä muutama viikko sitten tapaamassa erästä nuorta vaasalaista puuseppää, jonka nettisivuilla oli kuvia tosi hienoista vanhan ajan keittiöistä. "Olette vähän ajoissa liikkeellä", nuorimies meinasi, kun tiedustelimme ensi kevään toimitusaikoja. Eipä sitten ollakaan tositarkoituksella keittiöitä sen enempää käytykään katsomassa. Vaan eilen sentään tehtiin ensimmäiset hankinnat uuteen kotiin (ollaan tarkoituksella yritetty olla löytämättä mitään!). Hans (huom!) bongasi Hemtextin alesta tulevalle takaterassille sopivat lyhdyt. Kelpaa siinä sitten istua hämärtyvässä syysillassa. Siis reilun vuoden kuluttua...

perjantai 2. heinäkuuta 2010

A:sta kaikki alkaa - tai oikeastaan siis rakennusluvasta

Emme oikeastaan koskaan ole vakavasti suunnitelleet ja harkinneet rakentavamme omaa kotia Vaasaan; emme tosin koskaan muutenkaan paljoa etukäteen suunnittele... Kun viime syksynä Vaasan kaupunki ilmoitti haettavina olevista tonteista, jätimme hakemuksen Purolassa sijaitsevasta tontista ilman sen suurempia toiveita ja odotuksia periaatteella "Eihän se mitään ota jos ei annakaan." Pari päivää ennen joulua saimme sitten kaupungilta kirjeen, jossa meille tarjottiin tonttia Edvininpolun naapurista Purolasta eikä ihan mitä tahansa suonsilmäkettä (niitäkin alueelta löytyy...), vaan reilun 1000 neliön rinnetonttia, joka oli ollut meillä kakkosvaihtoehtona (ja joka itse asiassa on huomattavasti parempi kuin ykkösvaihtoehtona ollut tontti, johon rakentaa tuleva naapurimme...) Kävimme tietysti heti koko nelihenkisen perheen voimin - meillä on 6-vuotias poika ja pian 3-vuotias tyttö - rämpimässä tulevalla pihallamme. Eikä siinä ollut sitten enää mitään epäilystäkään, ettemmekö ottaisi tonttia vastaan ja alkaisi rakentaa Purolaan. Maaliskuussa lopulta allekirjoitimme kauppakirjan (ja maksoimme hieman hampaat irvessä kauppasumman) ja nyt pieni pala Vaasaa on oikeasti meidän.

Talomalli meillä on ollut selvillä jo viime syksystä asti: Meille tulee Kannustalon Käpylä. Se ei ole niitä kaikkein tunnetuimpia Kannustalon talomalleja (malli löytyy Pienet Kannustalot -mallistosta), mutta siinä kai osa sen viehätystä onkin. Lisäksi talo on meidän perheelle juuri sopivan suuri (tai pieni), siinä on tarpeeksi isot huoneet, mutta ei juurikaan hukkatilaa. Hieman jouduimme muuttelemaan alkuperäistä mallia, sillä tontillemme ei saa rakentaa erillistä autotalli/talousrakennusta, joten kahden asuinkerroksen lisäksi taloomme tulee täyskellari, jonne tulee varastotilojen lisäksi autotalli. Korkeuseroa tontilla on nelisen metriä, joten kellari sopii rinteeseen oikein hyvin. Rakennusvalvonnassakaan talon korkeus ei ensi kuuleman jälkeen enää herättänyt sen kummemmin hämmennystä; kaikki kunnia onnistuneesta lobbauksesta pääsuunnittelijallemme!

Pitkin kevättä olemme käyneet Kannustalon edustajan luona esittämässä toiveitamme tulevan kodin suhteen. Lopulliset pääpiirustukset saimme pari viikkoa sitten. Rakennuslupahakemuksen Vaasan rakennusvalvontaan jätimme juhannusalusviikolla. Tänään kävin hakemassa myönteisen päätöksen kirjallisena.

Tässä vaiheessa tontilla ei vielä ole kovin hääppösen näköistä. Isoja kiviä, kantoja ja risuja on enemmän kuin laki sallii... Ylempi kuva on tulevalta takapihalta, alemmassa kuvassa on näkymä takapihalta talon edessä kulkevalle Tempputielle päin.


Jos nämä kivet näyttävät pahoilta, niin näkisittepä naapurin tontin. Kjäh, kjäh...