Risuja siellä, kiviä täällä, risuja...

Ollaan nyt useampana iltana oltu tontilla ja keräilty talteen (mahdollisesti) poltettavaksi kelpaavia oksia ja siunailtu (tai lähinnä sadateltu) sitä julmettua mihinkään kelpaamattomien risujen määrää. Vaikka ulkopuolisesta tilanne saattaakin edelleen näyttää kohtalaisen toivottomalta (kuva 1), niin voin kertoa, että paljon ollaan jo saatu aikaan: Ollaan paitsi heiluttu kirveen kanssa,vingutettu sahaa ja siirrelty kasoja paikasta A paikkaan B ja edelleen paikkaan C myös saatu aikaiseksi vino pino puuta(kuva 2).

Kuvasta 3 kerrottakoon, että se on naapurin puolelta.... Voi että tämä näkymä jaksaa piristää :-)

Koko perhe on jaksanut - ainakin toistaiseksi ja eilistä lukuunottamatta - osallistua reippaasti risutalkoisiin; tosin Ruth on joka kerta, kun on ollut puhetta tontille lähdöstä, esittänyt toiveikkaana kysymyksen, eikö se uusi talo tänään voisi olla jo valmis. Ei ehkä tänään, eikä ehkä vielä ihan huomenna. Eikä sitten. Eikä...

Sillä aikaa kun isäntä on karsinut valtavalla vimmalla kuivahtaneita kuusia (kuva 4, josta ei nyt valitettavasti oikein välity tuo edellä mainitsemani vauhti ja voima) ja aina ah niin tyylikäs emäntä (arvatenkin kuva 5) on raijannut niitä ylämäkeen (tontin alaosaan kun risuja ei voi jättää, kun siihen tulee pihapiirin - onneksi väliaikainen - lastausosuus), lapset (kuva 6) ovat nautiskelleet syysauringosta eväitä nautiskellen ja kiville kiipeillen (jotain hyötyä niistäkin siis näyttäisi olevan).

Tietysti nyt on toistaiseksi ollut melko hyvät ilmat ja ulkona on ollut tosi mukava olla, varsinkin kun kykkii muuten sisällä päivät pitkät (puhun siis omasta enkä lasten puolesta). Kaiken kukkuraksi sitä rankojen kanssa edes takas rampatessa sopivasti unohtaa kaiken muun, kuten sen, että kotona alkaa huomenissa vesivahinkoremontin osa 2 eli keittiön lattian auki repiminen, kun juuri saatiin keittiön katosta putket vaihdettua ja katto ja seinät maalattua viime maanantaisen putkirikkoepisodin lopuksi (siis naapuri hajoitti ja vuokranantajan puolesta korjasivat, ei me itse). Keittiön muovimattopinta menee ainakin vaihtoon ja pahimmassa tapauksessa lattiaakin joudutaan kuivaamaan jonkin aikaa.

Onneksi ensi viikolla alkaa kaivuuhommat, joten ei tarvitse silloin ainakaan olla töitten jälkeen remontin keskellä kotona...

Sahausihottumaa kokkolalaisghettossa

Oltiin tänään menossa koko perheen voimin vaihteeksi tontille viettämään yhteistä laatuaikaa eli aurinkoista iltaa risusavotassa, kun törmättiin tuleviin naapureihin (ei nyt ihan rajanaapureita, mutta näköetäisyydellä kuitenkin). Kävi ilmi, että meitä on muitakin vanhoja kokkolalaisia (ja käläviäläisiä, jotka ovat uusia kokkolalaisia) tulossa samalle suht pienelle alueelle. Hienoa! Jotakin korvausta siitä, ettei päästy rakentamaan kotikonnuille. Täytyy kyllä sanoa, että kaikki naapurit vaikuttaisivat älyttömän mukavilta tyypeiltä (ainakin ne ovat vielä tässä vaiheessa mukavia...) ja suurimmaksi osaksi ollaan samanikäisiäkin; ainakin me näytetään yhtä nuorilta kuin muutkin...

Todettiin pihalla, että naapuritkin olivat jo näemmä ehtineet keräillä enimpiä risuja omilta pihoiltaan; heräsi kieltämättä epäily, olivatkohan naapurit vaivihkaa ujuttaneet omiaan meille, kun risuja ja paksumpiakin runkoja olisi piisannut vaikka minkälaiseen jättisuperpääsiäiskokkoon (toivottavasti kukaan ei keksi nyt polttaa mun vaivalla yhteenraijaamia polttopuita...) Hassi heilui kirveen kanssa ja itse sahasin pisimpiä runkoja kuin vanha (niinpä!) metsuri ikään (kauempana olevalla tontilla pörisi kätsysti moottorisaha...) Rakennusprojektin ensimmäiset vammatkin on jo hankittu, kun onnistuin jotenkin rouhimaan männyn- ja kuusenrankojen ohessa vasemman käden sormia ja oikeassa kädessä on sahausrasitussyndrooma. Jalat ja muut oleelliset osat ovat sentään vielä ehjiä, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvää, kun seurasi vieressä viuhuvan kirveen ilmaratoja... Huomenna, jos on hyvä ilma, mennään uudestaan; opetusta voi suunnitella sitten kun sataa.

Muuttokaaosta ja keittiöunelmia

Rakennusprojektimme ensimmäinen muutto on nyt kutakuinkin onnellisesti ohitse; ainakin kaikki muuttolaatikot on saatu purettua ja suurin osa tavaroista näyttää löytäneen oman paikkansa, ihme kyllä. Vaikka itse rakentaminen ei ole vielä päässyt alkuun, niin monenmoisia päätöksiä ja sopimuksia olemme ainakin saaneet tehtyä: maalämpöpumppujärjestelmä on tilattu, maansiirtourakoitsijan kanssa on (vihdonkin!) käyty katselemassa tonttia, perustuksille ja kellarille on löytynyt tekijä. Ja lasten kanssa ollaan käväisty vähän siirtelemässä risuja tontilla (sinne ei virallisesti olisi kai saanut vielä mennä tekemään mitään...)

Eniten pähkäilyjä on muuton ohessa aiheuttanut tulevan kodin keittiö, jota täytyisi jo - tai joidenkin mielestä vihdoinkin - ruveta vakavissaan suunnittelemaan lvi- ja sähköratkaisujen takia. Viimeisen viikon aikana olemme käyneet kolmessa eri paikassa (Puustellilla, Topi- ja Parma-keittiöillä) teettämässä alustavia keittiösuunnitelmia. Olemme ilmeisestikin päätymässä perinteisempään kartanotyyliseen valkoiseen keittiöön; korkeakiiltoiset sileät ovet reelinkivetimineen ja pähkinänvärisine runkoineen on jo nähty. Vaan paljon on yksityiskohtia vielä auki. Ensi viikolla pitäisi ensimmäisten luonnosten olla valmiita. Jännityksellä odotellaan.