Oltiin tänään menossa koko perheen voimin vaihteeksi tontille viettämään yhteistä laatuaikaa eli aurinkoista iltaa risusavotassa, kun törmättiin tuleviin naapureihin (ei nyt ihan rajanaapureita, mutta näköetäisyydellä kuitenkin). Kävi ilmi, että meitä on muitakin vanhoja kokkolalaisia (ja käläviäläisiä, jotka ovat uusia kokkolalaisia) tulossa samalle suht pienelle alueelle. Hienoa! Jotakin korvausta siitä, ettei päästy rakentamaan kotikonnuille. Täytyy kyllä sanoa, että kaikki naapurit vaikuttaisivat älyttömän mukavilta tyypeiltä (ainakin ne ovat vielä tässä vaiheessa mukavia...) ja suurimmaksi osaksi ollaan samanikäisiäkin; ainakin me näytetään yhtä nuorilta kuin muutkin...
Todettiin pihalla, että naapuritkin olivat jo näemmä ehtineet keräillä enimpiä risuja omilta pihoiltaan; heräsi kieltämättä epäily, olivatkohan naapurit vaivihkaa ujuttaneet omiaan meille, kun risuja ja paksumpiakin runkoja olisi piisannut vaikka minkälaiseen jättisuperpääsiäiskokkoon (toivottavasti kukaan ei keksi nyt polttaa mun vaivalla yhteenraijaamia polttopuita...) Hassi heilui kirveen kanssa ja itse sahasin pisimpiä runkoja kuin vanha (niinpä!) metsuri ikään (kauempana olevalla tontilla pörisi kätsysti moottorisaha...) Rakennusprojektin ensimmäiset vammatkin on jo hankittu, kun onnistuin jotenkin rouhimaan männyn- ja kuusenrankojen ohessa vasemman käden sormia ja oikeassa kädessä on sahausrasitussyndrooma. Jalat ja muut oleelliset osat ovat sentään vielä ehjiä, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvää, kun seurasi vieressä viuhuvan kirveen ilmaratoja... Huomenna, jos on hyvä ilma, mennään uudestaan; opetusta voi suunnitella sitten kun sataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti