Ajanlasku alkaa tästä: Tänään on - tai siis kohtapuolin oli - talonrakennusprojektin ensimmäinen varsinainen päivä. Aamulla kahdeksan maissa maaurakoitsijamme oli ystävällisesti (tai ainakin sopimuksen mukaisesti) siirrättänyt kaivinkoneensa paikalle (josta todistusaineistona kuva 1), ja kun Hassi yhdeksän maissa oli vielä käynyt opastamassa pojat alkuun, hommat saattoivat vihdoin alkaa (action-kuva 2). Spannend!
Kun illalla koko pitkän päivän kestäneen odottelun jälkeen sitten viimeinkin päästiin käväisemään tontilla katsomassa kaivurin päivän aikana aikaansaamaa jälkeä, tuli ensimmäisenä ja jotakuinkin ikävän elävästi mieleen Kummelin punanenäiset metsurit, jotka huseerasivat naapurin metsässä. Tontilla kun kivien määrä ei suinkaan ollut vähentynyt vaan päinvastoin, jättimäisiä kiviä oli kerätty röykkiöksi jonkin matkan päähän varsinaisesta kiviaidalle tarkoitetusta paikasta (kuva 4). Kesti jonkin aikaa, ennen kuin suostuin hyväksymään (Hassin sinnikkään vakuuttelun tuloksena), että kivet oli nyt vain ALUSTAVASTI siirretty pois tieltä. Ne kyllä AIKANAAN liikuteltaisiin omalle paikalleen ja siistiin riviin muutaman metrin päähän. Niinpä. Toivoa sopii.
Ilmeisestikään kaivurimiehet eivät sentään olleet koko päivää seisoskelleet kädet taskussa auringonpaisteessa (josta yläkuva vähän antaisi osviittaa...), sillä yllättävän paljon oli yhden työpäivän aikana ehditty jo saada aikaan. Iso kuoppakin (kuva 3) oli ilmestynyt yhteen kohtaan, jota epäilen talon paikaksi (Hassin mielestä se on kyllä ihan oikea paikka, paitsi että vähän ehkä vielä oikealle...). Hieman epäluuloisena mittailin tonttia edes takas ja arvioitsin (asiantuntijan jo harjaantunella silmällä) etäisyyttä talon ja edestä kulkevan Tempputien välillä. Lievää erimielisyyttä oli havaittavissa muuten niin auvoisaa yhteiseloa elävän rakentajapariskunnan välillä, kun alettiin mittailla tukimuurien paikkaa; rouva kun yleensäkin tuppaa löytämään kaikista asioista ne varjopuolet ja herra taas on luottavaisempaa tyyppiä erinäisissä projektien onnistumiseen liittyvissä kysymyksissä. Ehkäpä meidän vastaavan mestarin eilinen kommentti emännistä rakennusasiantuntijoina ei sittenkään ollut ihan huti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti