Ruth on innostunut maalaamaan akryyliväreillä. Rödsössä syntyi faffan suosiollisella avustuksella vekkuli kissa, kotona kellariateljeessa suloinen lammas.
Taiteilija itse muistutti, että lampaan pörheys tulee esille, kun pinnassa on struktuuria. Tailijan oma asu on ... no, varsin boheemi, kuten asiaan kuuluukin.
Isak ei ole erityisen kiinnostunut maalaamisesta, mutta lyijykynällä piirrettyjä piirustuksia ilmestyy tiuhaan tahtiin ja niitä on joka paikassa. Esikoisemme aikookin isona kuvittajaksi. Alapuolella on herran näkemys pääsiäiskortista.
Isäntä ei (siis vielä ainakaan toistaiseksi) ole tarttunut sen enempää kynään kuin maalauspensseliinkään (jos nyt siis tarkoitetaan muuta kuin sudokujen täyttämistä ja autotallin seinien maalaamista). Sen sijaan tomaattitaimilla on nyt maitopurkeista ja saksankielisestä kirjallisuushistoriasta askarrellut kasvatusruukut. Ne perheemme miespuolisista henkilöistä vanhempi ideoi ja väkerteli ihan itse.
Toisesta kirjallisuushistoriasta syntyi alkuvuodesta siili. Sen taittelin ihan itse.
Kasvatuspöytä on jo vanhempaa. viimekeväistä tekoa.
Itse olen innostunut taas vaihteeksi ompelemaan. Tein itselleni ja Ruthille keväiset puserot. Tai itse asiassa kolmet. Ja yhden mekon.
Jos ennen saatoin katsella kaupan vaatteista hintalappuja, niin nyt katson lähinnä, miten vaate on tehty... aika monenlaista onkin jo suunnitelmissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti