Blogiarkisto
- elokuuta 2016 (1)
- kesäkuuta 2016 (1)
- toukokuuta 2016 (2)
- huhtikuuta 2016 (1)
- maaliskuuta 2016 (1)
- tammikuuta 2016 (1)
- joulukuuta 2015 (1)
- marraskuuta 2015 (3)
- syyskuuta 2015 (3)
- elokuuta 2015 (3)
- kesäkuuta 2015 (1)
- toukokuuta 2015 (1)
- huhtikuuta 2015 (3)
- tammikuuta 2015 (1)
- joulukuuta 2014 (1)
- marraskuuta 2014 (2)
- syyskuuta 2014 (2)
- elokuuta 2014 (5)
- heinäkuuta 2014 (1)
- kesäkuuta 2014 (4)
- huhtikuuta 2014 (4)
- maaliskuuta 2014 (1)
- joulukuuta 2013 (1)
- marraskuuta 2013 (1)
- syyskuuta 2013 (1)
- heinäkuuta 2013 (3)
- toukokuuta 2013 (1)
- huhtikuuta 2013 (1)
- maaliskuuta 2013 (1)
- helmikuuta 2013 (1)
- marraskuuta 2012 (1)
- elokuuta 2012 (1)
- kesäkuuta 2012 (1)
- helmikuuta 2012 (1)
- toukokuuta 2011 (1)
- huhtikuuta 2011 (1)
- maaliskuuta 2011 (2)
- helmikuuta 2011 (1)
- tammikuuta 2011 (2)
- marraskuuta 2010 (2)
- lokakuuta 2010 (2)
- syyskuuta 2010 (3)
- elokuuta 2010 (3)
- heinäkuuta 2010 (5)
sunnuntai 22. marraskuuta 2015
maanantai 16. marraskuuta 2015
Satumetsässä
Olimme sunnuntaiaamupäivällä vaihteeksi kävelyretkellä Öjenillä. Meitä ei yhtään haitannut, vaikka vähän sataa tihuttikin; sade ei varsinaisesti kastellut ja ilma oli ihanan raikas. Parasta oli kuitenkin valo. Harmi kyllä en saanut vangittua sitä kuviin, vaikka parhaani yritin. Maaginen valo, punaisena hohtavan polun kimmoisuus, metsän eri vihreän sävyt, palokärjen koputus ja mullan tuoksu täytyy nyt jokaisen kuvitella itse.
Reilut kaksi tuntia kuluivat metsässä yhdessä hujauksessa eikä 5 km:n kävely tuntunut missään. Kunpa vain muutkin arvostaisivat metsää yhtä paljon. Luontopolulla näkyi siellä tällä valkoisia paperinenäliinan jäännöksiä ja Daim-papereita. Parkkialueesta on parempi jättää mainitsematta. Se näkymä jäi hyvän päivän jälkeen aika lailla harmittamaan.
Kenkäselfie |
Jos valitin, että Stubnerkogelilla polut olivat juurakkoisia... |
Liukumäki |
Melkein kuin lunta |
Sinitakkinen filmaa lähikuvia.. |
Levähdyspaikalla joku meistä pääsi istumaan ja maistelemaan eväinä olleita
banaanisuklaa-apinoita. Lämmintä mehua oli mukana tietysti myös.
|
Terveiset jälkipolville! |
Ei niin pimeä polku mutta kivinen tie... |
Opastaulun mukaan suolla on nähty ties minkälaista menijää.
Uskaltaisikohan...?
|
Juu. laitetaan lapsille metsään tällaisia mukavia infotauluja... |
Näkyykö näkkiä? |
MIKÄ SE OLI?!? |
Jos tästä äkkiä hilipaseisi.... |
Tässä kohdassa näimme hirven ohittavan meidän noin 30 metrin
päästä. Enemmän meitä pelotti, etteivät hirvimiehet malttaisi
lupauksistaan huolimatta pysyä valtatien toisella puolella....
|
Mitä löysimme retkeltä? Ihanan vihreitä mättäitä,.. |
... käpyjä, jotka neitomme aikoo maalata valkoisella ja koristella glitterillä... |
... puolukanvarpuja edellä mainittuun tarkoitukseen (tunnustettakoon, että
niitä irroitin muutaman ihan maastakin, vaikka meidän partiolaiset
mulkoilivatkin pahasti äiskää sen takia...
|
.. erinäisiä sieniä (juu, niitä emme sentäs ottaneet).. |
... suopursuja, jotka Ruthin pettymykseksi eivät nyt ollenkaan tuoksuneet
niin hyvältä kuin kuumana kesäpäivänä...
|
... sammalmaton, jolla olisin toki voinut vuorata takapihan,
kun nurmikon kanssa on mitä on...
|
... sekä potentiaalisen joulukuusen. Vitsi, vitsi, olen kuuselle allerginenkin. |
tiistai 10. marraskuuta 2015
Korvaavaa toimintaa
Kun olisi järkevämpää vaikkapa korjata esseitä, järjestää lasten vaatekaapit ja kellari, puhdistaa jääkaappi, silittää lakanat, pyyhkiä jalkalistojen päältä pölyt, silloin täytyy vähän askarrella.
Kiitos kollegoiden, tanssilattialle saatiin myös bilettäjiä! Saa arvata, kuka on kuka...
Kun sitten oikeastaan pitäisi saada jokin askarteluprojekti edes alulle, käy monesti niin, etten millään keksi, mitä tekisin. Niinpä viime kevään kirjastipendien saajat olivat vähällä jäädä ilman korttia. Nyt täytyisi syksyn ylioppilaille väsätä jotakin. Vaan ensin täytyisi ommella neuletakki, jos vain sopiva kaava löytyisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)