Aavan meren tuolla puolen

Toukokuun lopussa olin opiskelijoiden kanssa neljä päivää Kielissä ystävyyskouluvaihdossa (20.-23.5.). Tässä on muutamia kuvia siltä reissulta. 

Sightseeingillä maaseudulla Kielin periferiassa. Olin antanut itsestäni ilmeisestikin kuvan, että olen kulturelli luontoihminen (jatkoa seuraa...) Rapsipelto on kuulemma sitä oikeinta Schleswig-Holsteinia.

Saksalainen emäntäni oli kovasti mieltynyt omakuviin (sain nähdä hänen matkakuva-albuminsa...),
 ja niinpä hän räpsi myös allekirjoittaneesta mitä erinäisemmissä paikoissa  jos jonkinmoista
potrettia kanadanhanhilla ja ilman. Ei siis kannata ihmetellä... 

Hedelmätarhassa oli hiljaista; sesonki oli vasta alkamassa. Jäätelöt ja mansikat jäivät tällä kerralla siis vielä nautiskelematta. Täytyi tyytyä pelkkään maisemaan. Eipä siinäkään ollut valittamista.

Olympiasatamassa Schilkseessä oli upeita purjeveneitä. (Kielissä on purjehdittu olympiamitaleista kahdesti, 1936 ja 1972.) Ei, meitä ei pyydetty astumaan kannelle. Söimme kyllä kalasämpylät.

Toukokuisena tiistai-iltapäivänä rannalla oli vielä etten sanoisi hyvinkin rauhallista. 

Vaikka edellisen kerran olin käynyt tässä puistossa 16 vuotta sitten, tunnistin paikan heti!

Long time no see elikäs hauska tappa vanha tuttu! Ehkä olimme jo tavanneetkin aikaisemmin?

Villisikojen ruokinta on kielletty, luki kyltissä.
Onneksi villisiat eivät kai osaa lukea, eikä emäntäni paljoa kylteistä perustanut.

Wildschweinchen ,ah wie süss!

Olshausenstrasse 66-212 oli osoitteeni Kielissä lukuvuonna 1997-1998. 

Ihan samalta näyttää kuin silloin, tosin ehkä jopa viheriämmältä ja aurinkoisemmalta.
(En huomaa ränsistynyttä tiiliseinää....)

Akkunansa eessä poseeraa Tiina,  24 v., eikä päivääkään vanhempi...

Keskiviikkoiltapäivän auringossa Kiel näytti Raatihuoneen tornista katsottuna erityisen veheriältä ja kutsuvalta. Miten ihmeessä muistan Kielistä vain sitkeän, nihkeän sumun?

Stenalinen rakennus näyttää oikeastikin ihan vinolta; ei siis johdu mitenkään kuvaajasta...

Tuo keskellä oleva iso punatiilinen rakennus on ystävyyskoulumme Humboldt-Schule,
 jossa olimme vieraina. Se näyttää sisältä pikemminkin luostarilta kuin opinahjolta.

En käynyt uimassa silloin enkä käynyt nyt. Jotkut muut ilmeisesti kävivät.

Kielin kanavaa pitkin pääsevät isotkin alukset  kulkemaan Pohjanmereltä Itämerelle. Me ylitimme kanavan veneellä. Siinä vaiheessa kuitenkin kamerastani olikin jo akku loppu. Loppumatkan kuvat täytyy säilyttää muistissa - tai palata ikuistamaan ne joskus myöhemmin.  Auf Wiedersehen, Kiel!