Sunnuntaiajelulla Kristiinankaupungissa

Pitkästä aikaa vietimme sunnuntaipäivän perinteikkäästi maaseutukierroksella. (Kun olin lapsi, iskä tapasi istuttaa perheemme autoon ja käväisimme edestakaisin vaikkapa Iisalmessa tai Lehtimäellä). Tällä kertaa suuntasimme nokan kohti Kristiinankaupunkia, jossa keskustan puutalojen pihat olivat avoinna vierailijoille. Menomatkalla käväistiin Suomen pienimmässä kaupungissa eli Kaskisissa. Se oli todellakin niin pieni, ettei löydetty edes keskustaa. Kirkko, ABC ja Sale kyllä nähtiin, joten saattaa olla, että käytiinkin ihan keskustassa saakka....

Jälkikasvu odottaa innokkaasti kaupunkikiertokävelyä.
(Isak väitti, että olin käskenyt pitää vaihteeksi kuvattaessa suun auki....)

Suojatien merkki.
Kadun nimestä päätellen taustalla lymyää mitä ilmeisimmin tai ainakin oletettavasti  Kristiinankaupungin kuuluisa kalteva raatihuone,..

Rimalomalaudoitus - very good! Meillä on kans. Maalipinta - meillä on onneksi parempi!
Jostain selittämättömästä syystä olin filmannut reissulla pelkästään punaisia rakennuksia...

Lumileopardi ei ollutkaan vielä käynyt tässä Pohjanlahden rannikkokaupungissa.

Tämä talo oli ikkunaluukkuineen jotenkin erityisen symppis.
Jos infotaulua on uskominen, talo on 1700-luvulta.

Kristiinankaupungin vanha kirkko on rakennettu vuonna 1700. Sen katto oli ihan juuri vasta tervattu, joten ihan liki seiniä ei kannattanut haahuilla. 

Sisällä oli yhtäältä tosi hienoa ja vanhaa, toisaalta katon vesivauriot olivat sen varran pahoja, ettei uskoisi, että kirkko oli täysremontoitu ja vihitty uudelleen käyttöön vasta vuonna  2000. (Kertonee jotakin korjausrakentamisen tasosta...)

Jotenkin saarnastuoli ja urut näyttivät niin rujoilta, että voisin olettaa, ettei tämä taida olla hääkirkkojen joukossa se kaikkein suosituin vaihtoehto. 
(Täällä ei taideta heijastaa tykillä virsien sanoja seinille...)

Reissun ainoat kukat filmasin sankarihaudalla. 
(Jos saan sanoa, puutarhat eivät kyllä näyttäneet kovinkaan hääppöisiltä. Mutta hyvä reissu oli silti.)