Sadepäivän seikkailuja - kolmannen lomapäivän kuvia

Tässä tulee kuvia sateiselta tiistailta. (Suomessa taisi tuolloin juhannuksen jälkeisellä viikolla sataa räntää tai ainakin melkein...). Meille sattui ilmeisesti sään puolesta todella hyvä lomaviikko, sillä kun olen jälkeenpäin katsellut joskus huvikseni Söllin säätietoja, siellä on satanut lähtomme jälkeen enemmän tai vähemmän rankasti koko ajan. 

Tiistaiaamupäivällä matkustimme paikallisbussilla Ellmauhun. Siellä satoi, välillä niin kovastikin, etten viitsinyt uittaa kameraani. Olimme edellispäivänä ajaneet uimaan mennessämme kaupungin läpi ja se näytti aurinkoisessa säässä tosi idylliseltä. Sateessa ... no ehkä aavistuksen vähemmän, kun pääasiassa jouduimme pitämään sadetta pikku putiikeissa, joita olikin sitten aika paljon harvemmassa, kuin olimme muistamamme mukaan ohi mennessä nähneet. 

Tässä yllä olevassa kuvasssa taidetaan olla ihan ydinkeskustassa tai ainakin 100 metrin säteellä kiihkeimmästä kaupungin sykkeestä. Ruthin nallea pikku (?) ripeksintä ei haitannut.

Ellmaun vaellusinfossa esiteltiin Alppien kasvillisuutta, josta osa oli kyllä ihan koto-Suomestakin tuttua. Vaellusreittejäkin olisi ollut, mutta tässä säässä - ei kiitos! 

Tirolilaiset ovat tykästyneet mitä ilmeisimmin kirkkojen rakentamiseen mahdollisimman kummallisiin paikkoihin. Ellmaussa kirkko oli paitsi keskellä kylää, niin myös sen yllä -  ikään kuin pitämässä kylän elämää silmällä. (Olisi ollut ihan hauska käväistä kiipeämässä nuo portaat, jos....) 

Syötyämme eräässä ellmaulaisessa Gasthausissa kolmeen pekkaan (Ruth otti onneksi jotakin vaatimattomampaa) puolitoista grillattua broileria, palasimme Sölliin. Ja koska masut olivat täynnä ja sade oli siinä vaiheessa hellittänyt, päätimme lähteä uudestaan seikkailemaan (höh, tietysti ilman karttaa!) Hohe Salve -vuoren suuntaan. Nämä seuraavat kuvat ovat siltä reissulta. 

Piskuinen Stampfangerin kirkko sijaitsee ison kiven tai kallion päällä Hohe Salve -vuoren juuressa lähellä hissiasemaa. Se (siis kirkko, ei hissiasema) on oppaissa nimetty pyhiinvaelluskohteeksi.

Koska kirkon ovet olivat lukossa, emme päässeet näkemään, mitä jänskää olisi ollut koristeellisesti maalattujen seinien sisäpuolella. No, olihan ulkopuolellakin toki näin suomalaisittain erikoista nähtävää, kuten vaikkapa yläkuvassa näkyvät krusifiksit, joita muuten näkyi siellä täällä teiden varsilläkin (Yllättävää kyllä, niitä oli täällä Itävallassa  harvemmassa kuin esimerkiksi Saksassa Tecklenburgissa, jossa puistoissa, metsissä ja syrjäisten polkujen varsillakin saatoi yhtäkkiä törmätä jonkinmoiseen pyhimyspatsaaseen.)

Näkymät alas laaksoon ja siellä sijaitsevaan Sölliin olivat myös vallan mainiot.

Jotenkin tämä kuva tuntuu henkivän pysähtyneisyyttä, aivan kuin ajalla tai sen kulumisella ei olisi mitään merkitystä. Kuitenkin hissi liikkuu, ohittaa kirkontornin monta kertaa päivässä. Torni taaas on ollut paikallaan 1600-luvun lopulta saakka. (Hui, jopas heittäydyin filosofiseksi...)

Vaikka kävelimme koko iltapäivän ja arvattavasti aika pitkän pätkän oppaisiinkin merkittyä vaellusreittiä, joka osittain myös autotienä tunnetaan, vastaan ei tullut koko aikana ristin sielua. Niinpä keskeltä ajotietä saattoi koettaa heittää leipiä kirkkaaseen vuoristopuroon. 

Puron rantamilla oli ihanteellinen eväspaikka. Meillä oli lähes joka reissulla eväänä ihania sämpylöitä, Nutellaa, banaaneja ja Almdudler-limpparia. 

 Takaisintulomatkalla pysähdyimme hiljaisella hissiasemalla ihastelemaan itseämme hassuista peileistä.

Minifotograf mit seiner Kamera

Tiistai-iltaisin Söllin puhallinorkesteri esiintyy niin turistien kuin paikallistenkin iloksi. Mekin kävimme vaellusretkeltä palattuamme katsastamassa tämän paikallisen kulttuuritarjonnan tähtihetken (Huom! Tämä ei ole ironiaa!). Ilmaistapahtumassa oli paljon kuulijoita ja tunnelma oli asianmukaisesti mukavan leppoisa.

Söll by night. 

Ydinkeskustan ravintoloissa ei näin tiistai-iltana ollut juurikaan vaaraa jäädä ilman istumapaikkaa. Terassilla oli ettenko sanoisi hyvinkin tilaa. Talvella täällä on ehkä vilkkaampaa. Ei ehkä kuitenkaan terasseilla. Oder wer weiss.

Isäntä suunnittelee Villin keisarin valloitusta. Aamulla tästä lähdettäisiin.